MUUTOS Se oli jotain muuttumatonta, että navetassa oli lehmiä ja kissoja. Navetasta kuului ulos lypsykoneen ja tuulettimen hurina. Sitä saattoi hyräillä samaan sävelkorkeuteen ja se tuntui tärinänä rinnassa. Loputon ääni, mikä jatkui, vaikka minä kasvoin ja muutin pois. Se jatkui, kun välillä palasin ja navettakissat kiersivät jaloissa. Niiden turkin tuoksu tarttui käsiin ja kävi nenään voimakkaampana kuin ennen.

Kun meiltä lähti lehmät navetasta, isä kirjoitti paikallislehteen siitä jutun. Ja kun viimeinen kissa kuoli vuosia sen jälkeen vanhuuteen, isä soitti ja itki puhelimessa.


LÄHDE I 2019 I carborundum, vesiväri

Lapsena kesäisin minun oli pidettävä huolta, että lehmillä oli laitumella vesiastiassa juomavettä. Kun saavuin laitumen reunaan veräjälle, kaukaa pellon perältä lehmät lähtivät jonossa polkuaan pitkin kohti raikasta vettä. Ehdin päästää sitä saavin täyteen sillä aikaa, kun ne rauhallisesti kävelivät perille. Katselin, kun ne vuoron perään joivat, pärskivät ja henkäilivät äänekkäästi. Vesi ei ehtinyt juosta letkusta niin nopeasti kuin lehmät joivat.


KOSKA ME OLLAAN PERILLÄ?

2019 carborundum