YHTEISTEOKSET -ja NÄYTTELYT JENNI LAHTISEN KANSSA 2008-2009 Tampereen ihanin jouluikkuna -näyttelyssä mukana myös Noora Westerberg, jonka teos Roskakuusi on.

TENERIFFA Järjestimme Jenni Lahtisen kanssa 2009 valmistumisemme jälkeen kaksi kesänäyttelyä omien kotikyliemme lakkautetuilla kouluilla, Karviassa Ämmälänkylän koululla ja Ylivieskassa Kantokylän vanhalla koululla. Teneriffa oli nähtävillä Kantokylän vanhalla koululla tyhjillään olleessa päätyasunnossa. Tässä ötökät suunnittelevat matkaa Teneriffalle.

Ötökät kävivät vielä SUKULOIMASSA Ämmälänkylän 60-luvulla lakkautettulla koululla. Koulun toisessa päädyssä asui pariskunta ja koulun toinen pääty toimi toisinaan pariskunnan vierashuoneena. He ystävällisesti tarjosivat näyttelytilat ja ottivat vastaan ison joukon näyttelyssäkävijöitä. Vanhalle koululle pääsy oli vetonaula, sillä viimeksi sinne oli pääsy 80-luvulla, kun koululla toimi mattopiiri. Vanhat oppilaat halusivat nähdä vanhan koulunsa ja samalla tuli katsotuksi taidetta. Nyt koulu on kokonaan vakituisessa asuinkäytössä ja on kunnostettu taidolla.

AVARUUS -näyttely lastenkulttuurikeskus Rullassa ötökät olivat vielä viimeisen kerran esillä. Yhtenä uutena ötökkänä tätä näyttelyä varten teimme lattialla makaavan punkin, joka toimi säkkituolina.

KUHINAkangas, 2007, serigrafia, installaatio, esillä Finlaysonin alueen Liikekeskus Siperiassa Lumottu tehdas -kaupunkitaidetapahtumassa


KUHINAkangas, Jenni Lahtinen ja Maria Leppänen:

Vaatteisiin ilmestyy jatkuvasti pieniä pyöreitä reikiä. Lakanoiden välistä kurkistaa turkiskuoriainen. Yöllä valot sytyttäessä sokeritoukat vilistävät lattialistojen alle piiloon. Inhon lisäksi toinen reaktio on häpeä. "Elän sotkuisesti, en pysty pitämään huolta kodistani".

Ennen tuholaiset ja loiset olivat arkipäivää. Ihmiset jakoivat niiden kanssa ruokansa, sänkynsä, jopa oman kehonsa. Vaikka tuholaisia oli kaikkialla, mielikuvissa ne yhdistyivät etenkin työläiskoteihin ja muihin toisen luokan kansalaisiin. Ihmisiä arvioitiin heidän puhtautensa perusteella: Tuholaiset ja syöpäläiset kotona osoittivat "puhtauden harrastuksen puutetta, jopa alkeellista sivistystasoa." (Kaarina Kari, Terveydenhoidon opas naisille, WSOY, 1962)

Pikkuhiljaa hygienian ja elinolosuhteiden parantuessa tuholaiset alkoivat kadota. Nykypäivänä olemme kuitenkin jo niin tottuneet korkeaan elintasoon, ettei uusavuton sukupolvi enää siivoa kuten edelliset sukupolvet. Niinpä tuholaiset ovatkin alkaneet taas levitä koteihin. Tuholaisten elinpiiriä levittävät nykyään matkustelu ja kierrätys: huonekalujen sisuksissa tai villavaatteissa muhivat tuholaisten munat matkustavat uusiin koteihin.

Teoksemme tarkastelee Finlaysonin tehtaan aikaisia elintapoja suhteessa nykypäivään. Mitkä asiat olivat silloin elintason mittareita ja mitkä ovat sitä nykyään?